Euroviisut tunnetaan virallisesti musiikkitapahtumana, jossa politiikalla ei ole sijaa. Tavoitteena on luoda yhteys kansojen välille musiikin avulla, joka toimii rajat ylittävänä kielenä. Todellisuudessa monien maiden väliset jännitteet heijastuvat kilpailuun tavalla tai toisella, vaikuttaen muun muassa kappaleiden sanoituksiin ja visuaalisiin elementteihin. Joissain tapauksissa esiintyjät pyrkivät ilmaisemaan näkemyksiään yhteiskunnallisista teemoista hienovaraisesti, vaikka sääntökirja rajoittaa selkeää poliittista sisältöä. Euroopan yleisradiounioni pyrkii turvaamaan kilpailun neutraaliuden kontrolloimalla sisältöä ennakkoon. Yleisön näkemykset vaihtelevat, ja jotkut tulkitsevat esitykset kannanotoiksi, vaikka järjestäjien mukaan ne eivät ylitä sallittuja rajoja. Tämä osoittaa, että Euroviisut eivät ole täysin irrallaan maailman tapahtumista, vaan toimivat peilinä aikakautensa ilmiöille ja yhteiskunnallisille keskusteluille, joissa taide, kulttuuri ja julkinen mielipide kietoutuvat yhteen.
Euroviisut tarjoavat esiintyjille mahdollisuuden tuoda esiin omaa kulttuuriaan, mutta toisinaan sävellyksissä on viitteitä myös ajankohtaisiin ilmiöihin. Sanoitukset voivat käsitellä esimerkiksi vapaudenkaipuuta, ihmisoikeuksia tai kansallista identiteettiä – ja vaikka näitä ei esitetä poliittisina viesteinä, niiden symboliikka on usein vahvaa. Tällaiset aiheet voivat aiheuttaa ristiriitoja etenkin silloin, kun esitykset rinnastuvat kiistanalaisiin tapahtumiin tai politiikkaan. EBU pyrkii ennakkotarkastuksilla varmistamaan sääntöjen noudattamisen, mutta tulkinnat vaihtelevat maittain. On ollut tilanteita, joissa esityksiä on muokattu tai jopa suljettu pois kilpailusta. Toisaalta taiteilijat ovat kehittäneet kekseliäitä tapoja ilmaista itseään sääntöjen puitteissa, mikä kertoo halusta nostaa esiin yhteiskunnallisia asioita. Rajanveto taiteen ja politiikan välillä on jatkuva haaste, mutta samalla se tekee kilpailusta elävämmän ja kulttuurisesti merkityksellisemmän tapahtuman, jossa jokainen esitys voi sisältää enemmän kuin pintapuolisesti näyttää.
Euroviisut ovat kautta historian olleet näyttämö, jossa symbolit ja visuaaliset eleet saavat suuren merkityksen. Liput, värikoodit ja lavasteisiin sisältyvät viittaukset voivat toimia tehokkaina keinoina ilmaista mielipiteitä ilman sanoja. Monesti artistit käyttävät visuaalisuutta keinona viestiä asioista, jotka eivät mahdu suoraan sanoituksiin. Tämä visuaalinen kerroksellisuus herättää tunteita – niin positiivisia kuin ristiriitaisiakin – ja johtaa usein julkiseen keskusteluun. Vaikka EBU rajoittaa poliittista sisältöä, symbolien kautta voidaan viestiä voimakkaasti ilman sääntörikkomuksia. Joissain tapauksissa esitykset ovat saaneet huomautuksia tai sanktioita, mikä osoittaa, että järjestäjät pyrkivät tarkasti vartioimaan kilpailun neutraalia ilmettä. Samalla katsojat tulkitsevat visuaaliset viestit omista lähtökohdistaan. Sosiaalisen median aikakaudella symbolinen viestintä leviää nopeasti ja vahvistaa esityksen sanomaa. Monille esiintyjille tämä on tärkeä osa omaa taiteellista ilmaisua ja keino nostaa esiin asioita, jotka muuten jäisivät taka-alalle – myös sellaisia, joilla on merkittävä yhteiskunnallinen ulottuvuus.
Euroopan yleisradiounioni, eli EBU, on luonut monitasoisen järjestelmän, jolla se valvoo kilpailun sääntöjen toteutumista ja puolueettomuutta. Jokainen kilpailuun hyväksytty kappale ja esitys tarkastetaan ennakkoon, ja poliittiseksi tulkittavat sisällöt pyritään poistamaan. Tämän prosessin tarkoituksena on säilyttää kilpailu kulttuurisena ja viihteellisenä areenana, eikä poliittisena taistelukenttänä. Tulkintojen kirjo voi kuitenkin olla laaja: se, mikä yhdessä maassa nähdään viihteenä, voi toisessa herättää poliittisia tunteita. Tämä tekee valvonnasta haastavaa ja altistaa järjestäjät kritiikille. Taiteilijoiden näkökulmasta ilmaisun vapauden rajoittaminen voi tuntua epäoikeudenmukaiselta – etenkin, jos heidän tarkoituksensa on ollut kertoa tarina omasta taustastaan tai kulttuurisesta todellisuudestaan. Tässä tasapainottelussa EBU pyrkii varmistamaan, ettei kilpailu menetä uskottavuuttaan tai kulttuurista monimuotoisuuttaan. Sääntöjen ja ilmaisunvapauden risteyskohdassa on jatkuva neuvottelutila, jossa molemmat osapuolet pyrkivät tekemään kompromisseja, jotta Euroviisut voivat jatkossakin toimia yhteisöllisenä ja osallistavana tapahtumana.